Neuvontapuhelin.png0600 199 33
Oikeudellisten asioiden neuvontapuhelin
(1 € + ppm/min)

Artikkelikirjastostamme löydät satoja asiantuntijoiden laatimia artikkeleja useista eri aihealueesta

Etunimen harkinnanvaraiset edellytykset

Julkaistu 21.12.2019

Edellytykset suomalaisen henkilön etunimelle luetellaan etu- ja sukunimilaissa. Etunimelle on sekä ehdottomia, että harkinnanvaraisia edellytyksiä. Ehdottomien edellytysten vastaista nimeä ei voida myöntää missään tapauksessa. Harkinnanvaraisten edellytysten vastainen nimi voidaan hyväksyä etu- ja sukunimilain 3 §:n poikkeusperusteilla. Seuraavassa käydään läpi harkinnanvaraisia edellytyksiä.

Ensimmäinen näistä harkinnanvaraisista edellytyksistä on, että nimi vastaa muodoltaan, sisällöltään ja kirjoitusasultaan vakiintunutta etunimikäytäntöä. Edellytys ei tarkoita vain kotimaista nimikäytäntöä, vaan siihen lasketaan kaikki Suomessa käytössä olevat etunimet riippumatta siitä, minkä maan nimikulttuurista nimi on lähtöisin. Vakiintuneisuutta tarkastellaan suomalaiseen väestötietojärjestelmään tallennettujen etunimien perusteella. Uudisetunimenä nimi voidaan hyväksyä, jos se muodoltaan, sisällöltään ja kirjoitusasultaan vastaa samalla tavalla aikaisemmin muodostettuja ja vakiintuneesti käytössä olevia etunimiä.

Vakiintuneen nimikäytännön mukaisen nimen tulee olla etunimentyyppinen. Esim. esineen nimet ja välimerkkejä (ei laskien yhdysmerkkiä) sisältävät nimet eivät sisälly. Lasta ei voi nimetä esim. jakkaraksi. Etunimessä on oltava kaksi kirjainta, joista toisen on oltava vokaali. Sen on oltava nykyisten oikeinkirjoitussääntöjen mukainen ja äännerakenteeltaan lausuttavissa. Iso kirjain saa olla vain nimen alussa tai kaksoisnimessä yhdysmerkin jälkeen.

Toinen edellytys on, että etunimen tulee olla samalle sukupuolelle vakiintunut nimi. Suurin osa etunimistä Suomessa on vakiintunut toiselle sukupuolelle, mutta osa nimistä on sukupuolineutraaleja. Väestötietojärjestelmästä löytyvien tämän hetkisten etunimien avulla voidaan arvioida, onko nimi vakiintunut tietylle sukupuolelle vai onko se sukupuolineutraali. Sukupuolille vakiintuneet etunimet eivät ole kiveen hakattuja, vaan nimi voi vakiintua toiselle sukupuolelle esim. muuttoliikkeen tai ajan kulumisen seurauksena.

Kolmantena edellytyksenä on, että etunimi ei saa olla sukunimentyyppinen. Etu- ja sukunimet tulee voida erottaa toisistaan. Sukunimentyyppiset nimet, jotka ovat alun perin olleet etunimiä tai joita yleisesti käytetään etuniminä, ovat hyväksyttäviä etuniminä. Sukunimentyyppisiä nimiä ovat esim. -nen loppuiset ja -man loppuiset nimet, kuten Aaltonen, Pekkanen, Snellman ja Backman. Kuten edellisissäkin kohdissa, väestötietojärjestelmä on hyvä vertailukohta siihen minkälaiset sukunimet ovat yleisesti käytössä, ja näin sukunimentyyppisiä.

Alaikäisen lapsen ensimmäistä etunimeä koskevat vielä muutamat erilliset säännöt. Alaikäisen ensimmäinen etunimi ei saa ilman erityistä syytä olla sama kuin hänen elossa olevalla sisaruksellaan tai puolisisaruksellaan oleva ensimmäinen etunimi. Ensimmäinen etunimenä ei voi olla ilman erityistä syytä poika- tai tytär- loppuista tai vastaavalla tavalla muodostettua nimeä. Esim. Antinpoika tai Liisantytär ei ole hyväksyttävä ensimmäinen etunimi.

Kuten edellä todettiin, näistä edellytyksistä voidaan poiketa. Nimi voidaan siis hyväksyä, vaikka se olisi vastoin edellä mainittuja edellytyksiä, jos

1. nimi on väestötietojärjestelmän tietojen mukaan jo käytössä nimensaajan kanssa samaa sukupuolta olevalla viidellä elossa olevalla henkilöllä

2. jos henkilöllä kansalaisuutensa, perhesuhteidensa tai muun niihin rinnastettavan seikan perusteella on yhteys vieraaseen valtioon ja esitetty etunimi vastaa kyseisessä valtiossa vakiintunutta etunimikäytäntöä;

3. uskonnollisen tavan vuoksi;

4. jos siihen harkitaan olevan muu erityinen syy.

Muu erityinen syy voi liittyä esim. nimen hakijan sukupuoli-identiteettiin tai nimen vakiintumattomuuteen toiselle sukupuolelle.