Neuvontapuhelin.png0600 199 33
Oikeudellisten asioiden neuvontapuhelin
(1 € + ppm/min)

Artikkelikirjastostamme löydät satoja asiantuntijoiden laatimia artikkeleja useista eri aihealueesta

Tahallisuuden monet ulottuvuudet: tahallisuuslajit

Julkaistu 26.3.2019

Valtaosa rikoksista edellyttää tekijältään tahallisuutta. Rikoslaissa (RL, 39/1889) tahallisuutta koskeva säännös on 3 luvun 6 §, jonka mukaan tekijä on aiheuttanut tunnusmerkistön mukaisen seurauksen tahallaan, jos hän on tarkoittanut aiheuttaa seurauksen taikka pitänyt seurauksen aiheuttamista varmana tai varsin todennäköisenä. Seuraus on aiheutettu tahallaan myös, jos tekijä on pitänyt sitä tarkoittamaansa seuraukseen varmasti liittyvänä. Säännökseen on upotettu seuraustahallisuuden kolme lajia: tarkoitus-, varmuus ja todennäköisyystahallisuus.

Tarkoitustahallisuus on luettavissa rikoslain säännöksestä suoraan – tekijä toimii tahallaan, jos hän on tarkoittanut aiheuttaa tunnusmerkistössä edellytetyn seurauksen, esimerkiksi viiltämällä uhriltaan kurkun teräaseella auki. Tarkoitustahallisuus täyttyy, kun tekijä arvioi seurauksen olevan oletettavissa eli ei aivan epätodennäköiseksi. Niin kutsutut välttämättömät keinot kuuluvat niin ikään käsitteen alle – jos tappaakseen uhrinsa rikoksentekijä on tunkeutunut uhrin asuntoon rikkomalla ikkunan, hänen menettelynsä on ollut tahallista myös suhteessa vahingontekoon, vaikka ikkunan rikkominen olikin rikosteossa vain välietappi eikä varsinainen päämäärä.

Varmuustahallisuudesta puuttuu sinänsä tekijän tarkoitus aiheuttaa teosta seuraava kielletty seuraus, mutta tekijä kuitenkin käytännössä pitää varmana, että hänen tavoittelemaansa päämäärään liittyy käytännöllisellä varmuudella myös oheisseuraus. Esimerkiksi tekijän tarkoituksena voi olla vain vihamiehensä tappaminen, mutta jos hän pudottaa matkustajalentokoneen, aiheuttaa hän samalla muidenkin matkustajien kuoleman. Vaikka muiden matkustajien tappaminen ei ollutkaan tekijän päämäärä, on lentokoneen pudotessa pidettävä varmana, että ainoastaan yksi tietty henkilö ei saa surmaansa, vaan uhka koskee muitakin matkustajia.

Todennäköisyystahallisuutta kuvaillaan tahallisuuden alimmaksi asteeksi. Tässä tahallisuuden lajissa seurauksen aiheuttaminen ei ollut tekijän tarkoitus, eikä hän mieltänyt sen syntymistä varmaksi, vaan enemmän tai vähemmän todennäköiseksi. RL 3:6 §:n sanamuoto ”varsin todennäköisenä” tarkoittaa, että todennäköisyys seurauksen syntymisestä on oltava todennäköisempää kuin syntymättä jääminen. Oikeuskirjallisuudessa ja -käytännössä on katsottu, että objektiivisen todennäköisyyden on oltava yli 50 %, muutoin tahallisuus ei täyty. Todennäköisyystahallisuuden arvioinnissa keskeiseen rooliin nousee ennakointi: ennakoitavissa olevaksi katsotaan vain sellainen teolle tyypillinen vahinkoseuraus, jonka tekijä on voinut ja hänen on pitänyt teon hetkellä joko oman tietonsa tai vähintäänkin yleisen elämänkokemuksen mukaan ennakoida ja ottaa lukuun.

Tahallisuussäännös ilmaisee vain seuraustahallisuutta, joten sen ulkopuolelle jää niin sanottu rikostyypeittäin vaihteleva olosuhdetahallisuus. Olosuhdetahallisuuden määritelmä ei ole aivan vakiintunut, mutta yleensä sillä viitataan tietoisuuteen muista tunnusmerkistötekijöistä. Käsitettä osaltaan selventää RL 4 luvun 1 §:n tunnusmerkistöerehdyssäännös, jonka mukaan jos tekijä ei teon hetkellä ole selvillä kaikkien rikoksen tunnusmerkistön toteutumista edellyttävien seikkojen käsilläolosta, tai jos hän erehtyy sellaisesta seikasta, ei teko ole tahallinen.