Neuvontapuhelin.png0600 199 33
Oikeudellisten asioiden neuvontapuhelin
(1 € + ppm/min)

Artikkelikirjastostamme löydät satoja asiantuntijoiden laatimia artikkeleja useista eri aihealueesta

Valvontarangaistus

Julkaistu 11.12.2018

Valvontarangaistus on yhdyskuntaseuraamusten täytäntöönpanosta annetun lain (400/2015) 41.1 §:n määritelmäsäännöksen mukaan ehdottoman vankeusrangaistuksen sijasta tuomittava rangaistus, jonka suorittamista valvotaan teknisillä välineillä ja muilla laissa säädetyillä tavoilla. Lain 43.1 §:n mukaan valvontavälineitä ovat määrättyyn paikkaan asennetut, tuomitun haltuun annettavat tai hänen ylleen ranteeseen, nilkkaan tai vyötärölle kiinnitettävät tekniset välineet, mistä juontuu rangaistuslajin kansankielisempi nimitys, pantarangaistus.

Rangaistuksen tuomitsemisen edellytyksistä säädetään rikoslain (RL, 39/1889) 6 luvun 11 a §:ssä. Kyseessä on vapauteen kohdistuva rangaistuslaji, jonka sisältönä on tuomitun velvollisuus pysyä asunnossaan tai muussa sopivassa paikassa, jossa hän esimerkiksi on hoidettavana, sekä osallistua hänelle määrättyyn toimintaan. Pääsääntöisesti tuomittu saa poistua hänelle määrätystä paikasta ainoastaan rangaistusajan suunnitelmassa ja viikoittaisessa aikataulussa määrätyllä tavalla. Valvontarangaistuksen määrää tuomioistuin ja ankaruudeltaan se sijoittuu yhdyskuntapalvelun ja ehdottoman vankeusrangaistuksen väliin. Rangaistuksen täytäntöönpanosta ja valvonnasta vastaa Rikosseuraamuslaitos.

RL 6:11 a §:n mukaan rikoksentekijä, joka tuomitaan enintään kuuden kuukauden pituiseen ehdottomaan vankeusrangaistukseen, tuomitaan sen sijasta samanpituiseen valvontarangaistukseen, mikäli säännöksessä eritellyt perusteet täyttyvät. Ensinnäkin valvontarangaistus voidaan tuomita silloin, kun yhdyskuntapalveluun tuomitsemiselle on este, ja kun sen tuomitsemista on pidettävä perusteltuna rikoksentekijän sosiaalisten valmiuksien ylläpitämiseksi tai edistämiseksi. Edellytyksenä kuitenkin on, ettei aikaisemmin tuomitut valvonta- tai ehdottomat vankeusrangaistukset tai rikoksen laatu muodosta estettä valvontarangaistuksen määräämiselle. Lisäksi sen tuomitseminen edellyttää aina rikoksentekijän suostumusta, koska se puuttuu rikoksentekijän perusoikeuksiin, erityisesti kotirauhaan. Myös samassa asunnossa asuvilta täysi-ikäisiltä henkilöiltä tarvitaan suostumus, mikä asettaa oman rajoitteensa valvontarangaistuksen käytölle; mikäli rangaistuksen perustana oleva rikos on kohdistunut samassa taloudessa asuvaan henkilöön, ei valvontarangaistusta lähtökohtaisesti voida tuomita edes kyseisen henkilön suostumuksella, koska suostumuksen aitous voi jäädä kyseenalaiseksi. Myös sellaiset rikokset, joiden tekemistä tuomitun olisi mahdollista jatkaa kotoa käsin, voivat estää valvontarangaistuksen tuomitsemisen. Tällaisia rikoksia ovat esimerkiksi huumausaine- ja viestintärikokset.

Lisäksi edellytyksenä on luonnollisesti se, että rikoksentekijä voidaan velvoittaa pysymään asunnossaan ja osallistumaan hänelle määrättyyn toimintaan ja että rikoksentekijän ylipäätään voidaan olettaa suoriutuvan valvontarangaistuksesta. Rangaistusta koskevien esitöiden mukaan valvontarangaistus tulisi tuomita, jos sen tuomitsemista on pidettävä erityisestävästä näkökulmasta ehdotonta vankeutta perustellumpana.