2016

Julkaistu: 05.02.2016

Kysymys siitä, oliko rakennustoiminta tosiasiassa A:n toimintaa, ja oliko sen perusteella A:n toiminimen kirjanpito siten virheellistä tai harhaanjohtavaa, että A ja toiminimen kirjanpitäjä olivat syyllistyneet kirjanpitorikokseen ja B avunantoon siihen.

Käräjäoikeus on lukenut syytteen mukaisesti A:n ja C:n syyksi sen, että he olivat merkinneet toiminimen kirjanpitoon vääriä tai harhaanjohtavia tietoja laiminlyömällä merkitä kirjanpitoon tuloina rakennus- ja sisustustyötuloja sekä menoina rakennustarvikeostoja. Näiden sijasta kirjanpitoon oli merkitty A:n B:n toiminimeltä saamia työkorvauksia. B:n syyksi käräjäoikeus on syytteen mukaisesti lukenut avunannon sanottuun rikokseen.

Hovioikeus totesi, että B oli perustanut aikaisemman toiminimensä aputoiminimen alalle, joka vastasi A:n toiminimen toimialaa. A:n asiakkaat eivät olleet suostuneet solmimaan urakkasopimuksia ilman ennakkoperintärekisteritunnusta. B:n toiminimi oli ennakkoperintärekisterissä.

Urakkasopimukset oli solmittu ja niiden myynti- ja ostolaskutus oli tehty B:n toiminimen nimissä. B:n toiminimi oli tilittänyt saamansa suoritukset A:n toiminimelle tämän laskutuksen perusteella. B:n ja A:n toiminimillä oli eri pankkitilit.

B:n aputoiminimellä tapahtunut liiketoiminta oli perustunut A:n koulutukseen, kokemukseen ja ammattitaitoon, kun taas B:n osuus oli rajoittunut käytännön työtehtäviin rakennuksilla.

Hovioikeus katsoi, että järjestelylle ei ollut nähtävissä muuta tarkoitusta kuin sanotusta rekisteröimättömyydestä A:n liiketoiminnalle aiheutuneiden hankaluuksien välttäminen. Järjestely oli toteutettu kirjanpidon ammattilaisen C:n antamien neuvojen mukaisesti.

Korkein oikeus katsoi, että asiassa töitä koskevat sopimukset töiden tilaajien kanssa on tehty B:n toiminimen nimissä, vaikka sopimuksen olisi laatinut A. Myös rakennustöihin liittyvien tarvikkeiden ostaja on ollut B. Hovioikeus on todennut aputoiminimellä tehtyjen rakennusalan töiden muodostaneen pääosan B:n toiminimen tuloista, muttei ole katsonut häneltä puuttuneen tosiasiallista päätösvaltaa elinkeinotoiminnassaan. Näiden seikkojen perusteella B on ollut harjoitetusta liiketoiminnasta vastuussa ulkopuolisiin tahoihin nähden ja myös liiketaloudellinen riski on ollut toiminnassa viime kädessä hänellä.

Kun A:n toiminimeä ei ollut merkitty ennakkoperintärekisteriin eikä A ollut työskennellyt B:n palveluksessa työsuhteessa, B:n hänelle hänen tekemästään työstä muuna kuin palkkana maksamia suorituksia on pidettävä työkorvauksena. Työkorvauksesta tulee sen maksajan toimittaa ennakonpidätys. Asiassa ei kuitenkaan ole syytetty sellaisesta menettelystä, jonka väitetty kirjanpitolainsäädännön vastaisuus liittyisi ennakonpidätysvelvollisuuteen. Ennakonpidätysvelvollisuuden merkitys ei siten tule asiassa arvioitavaksi eikä sillä ole merkitystä arvioitaessa, onko syytteen teonkuvauksessa tarkoitettu kirjanpitolainsäädännön vastainen menettely toteutunut.

Korkein oikeus kumosi hovioikeuden tuomion ja hylkäsi syytteet.

 

Koko korkeimman oikeuden ratkaisun löydät täältä