Yritystoiminta

Maantieteellisten merkintöjen ja alkuperänimitysten suoja

Julkaistu: 31.05.2022

Maantieteellisillä merkinnöillä ja alkuperänimityksillä osoitetaan tietyn tuottajaryhmän tuotteiden maantieteellistä alkuperää, esimerkiksi juuston tai viinin alkuperää. Maantieteellistä alkuperää koskevien suojamuotojen taustalla on ajatus siitä, että tuotteen alkuperäalueen ilmasto, maaperä, kasvisto ja eläimistö vaikuttavat tuotteen ominaisuuksiin eivätkä nämä ominaisuudet ole kopioitavissa. Maantieteellinen alkuperämerkintä osoittaa tuotteen olevan peräisin tietyltä alueelta, seudulta tai paikkakunnalta. Tuote voidaan siis yhdistää ominaisuuksiltaan siihen alueeseen, josta se on peräisin.

Maantieteellisten merkintöjen ja alkuperänimitysten osalta erillistä kansallista lainsäädäntöä ei ole. Maantieteellisiä merkintöjä ja alkuperänimityksiä säätelee EU:n nimisuojajärjestelmään kuuluva asetus maataloustuotteiden ja elintarvikkeiden maantieteellisten merkintöjen ja alkuperänimitysten suojasta. EU:n asetuksilla on lisäksi suojattu viinien ja eräiden alkoholijuomien nimitykset. EU:n voimassa olevat asetukset ovat suoraan sovellettavaa oikeutta Suomessa, eli niitä voidaan soveltaa sellaisenaan kansallisissa tuomioistuimissa.

Euroopan unionin nimisuojajärjestelmä jaetaan erilaisiin suojamuotoihin. Ensimmäisenä suojamuotona on suojattu alkuperänimitys (SAN). Nimityksen saannin edellytyksenä on, että tuotteen tuotanto, jalostus ja valmistus tapahtuvat tietyllä maantieteellisellä alueella tunnustettua, hyväksi havaittua tietotaitoa käyttäen. Tuotteen jalostamisen ja tuotannon tulee tapahtua kokonaisuudessaan sillä alueella, josta suojan kohteen erityisominaisuudet ovat olennaisesti tai yksinomaan peräisin. Samppanja on tunnettu esimerkki suojatusta alkuperänimityksestä. Samppanja on kuohuviini, jota tuotetaan Ranskassa Champagnen maakunnassa. Kotimaisista tuotteista on alkuperänimityksenä suojattu esimerkiksi Lapin puikula.

Toisena suojamuotona on suojattu maantieteellinen merkintä (SMM). Kyseinen merkintä viittaa tuotteen valmistuspaikkaan tai alueeseen, jolta tuote on kotoisin, kun tuotteen määrätty laatu, maine tai muut ominaisuudet liittyvät paikkaan tai ovat sille yksinomaisia. Itse raaka-aine ei ole välttämättä paikallista. Merkinnän saannin edellytyksenä on, että tuote liittyy ainakin johonkin paikallisen tuotannon, jalostuksen tai valmistuksen vaiheeseen. Suomessa maantieteellisenä merkintänä on suojattu esimerkiksi Kainuun rönttönen.

Kolmantena suojamuotona on aito perinteinen tuote (APT). Kyseinen suojamuoto ei viittaa tuotteen maantieteelliseen alkuperään, vaan korostaa tuotteen koostumuksessa tai valmistusmenetelmässä olevia perinteisiä piirteitä. Näin ollen APT-merkintä suojaa tuotteen perinteistä tuotantotapaa tai koostumusta. Esimerkiksi karjalanpiirakka ja kalakukko ovat saaneet APT-merkinnän.

Maantieteellisille merkinnöille on ominaista se, että oikeus tiettyyn merkintään ei kuulu pelkästään yhdelle merkinnän haltijalle. Maantieteellistä alkuperämerkintää ovat oikeutettuja käyttämään kaikki tietyn maantieteellisen alueen elinkeinonharjoittajat, jos heidän tuotteensa täyttää ominaisuuksiltaan suojamuodolle asetetut edellytykset.

Edellä mainitut merkinnät ja nimitykset suojaavat tuotteita rekisteröidyn nimen väärinkäytöltä ja jäljitelmiltä. Suojan vaikutukset ulottuvat koko EU:n alueelle. Kotimaisten elintarvikkeiden ja maataloustuotteiden tuottajien sekä valmistajien tulee varmistaa, etteivät käytetyt tuotteiden nimitykset loukkaa suojattuja nimityksiä. Esimerkiksi feta -nimitystä saa käyttää ainoastaan Kreikassa valmistetusta lampaan- ja vuohenmaidosta tehdystä juustosta. Suomessa valmistettua vastaavanlaista juustoa kutsutaan ’salaattijuustoksi’, sillä siitä ei ole sallittua käyttää suojattua feta -nimitystä.

Merkinnöistä on myös hyötyä kuluttajille. Maantieteelliset merkinnät ja alkuperänimitykset auttavat kuluttajia tunnistamaan alkuperäiset ja laadukkaat tuotteet. Ne myös takaavat kuluttajille tuotteen oikean alkuperän. Kuluttajan on erillisten merkintöjen avulla helppo tunnistaa niin sanottu ”alkuperäinen ja aito” tuote lukuisten eri tuotteiden valikoimasta. 

Löydätkö vastauksen kysymykseesi artikkeleistamme?

Artikkelit

Rahoitusapukielto

Osakeyhtiölaissa säädetään rahoitusapukiellosta. Lain 13 luvun 10 §:n mukaan yhtiö ei saa antaa rahalainaa, varoja tai vakuutta käytettäväksi siihen tarkoitukseen, että ulkopuolinen voi hankkia yhtiön tai sen emoyhtiön osakkeita. Kielto koskee myös optio-oikeuksia ja niihin liitettävien velkakirjojen rahoittamista. Lisäksi kielto koskee yhtiön osakkeiden merkintään liittyvien tappiontakuusitoumusten antamista. Säännöksen tarkoituksena on nimittäin kieltää yhtiön osakkeiden hankinnan rahoittaminen.

Lue artikkeli

Artikkelit

Osakeyhtiön varojenjaon rajoituksista

Osakeyhtiölain 13 luvussa säädetään varojen jakamisesta. Varoja ei saa jakaa ainakaan siinä tapauksessa, jos jaosta päätettäessä tiedetään tai pitäisi tietää yhtiön olevan maksukyvytön tai jaon aiheuttavan maksukyvyttömyyden. Lisäksi vapaata pääomaa on oltava riittävästi. Lue lisää aiheesta oheisesta artikkelista.

Lue artikkeli

Artikkelit

Yrityskauppa ja yritysvaltaus

Artikkelissa käsitellään yrityskauppaa sekä yritysvaltauksen erilaisia muotoja. Yrityskauppa voidaan ensinnäkin toteuttaa vapaaehtoisella osakekaupalla. Toisaalta on mahdollista toimittaa yritysvaltaus, joka voi olla vihamielinen tai ystävämielinen. Artikkelissa tehdään yleiskatsaus aiheeseen.

Lue artikkeli

Puhelinpalvelu

0600 199 33

Oikeudellisten asioiden neuvontapuhelin (1 € + ppm/min)

OpusLexin lakimiehet palvelevat sivua myös puhelimitse! Puhelinneuvontaa numerossa 0600 199 33 (1 € + ppm/min). Sinua lähinnä vapaana oleva OpusLexin lakimies vastaa puheluusi arkipäivisin kello 8:00-16:00 välisenä aikana, aattopäivinä klo 8:00-14:00.